tiistai 26. heinäkuuta 2011

Suomalaista taidetta



Herra ja rouva Ruokokoski Pariisissa




Joel Jalmari (Jali) Ruokokoski (16.12.1886 - 1.4.1936)
oli suomalainen
 ekspressionistinen Marraskuun ryhmään
 kuulunut taidemaalari.




Kävin taidenäyttelyssä

Sylin lämpö
Rajala S.M, Mieto, hitsattu









Lapsiaiheiset teokset koskettivat erityisesti ♥♥♥ 
Kirsikoiden aikaan
Laine Annina, Hyllykallio, akryyli


Yllätys
Halmesmäki Liisa, Hyllykallio, sekatyyliakvarelli


Avatessani silmäni olet jo poissa
Grönlund Johan, Kruunupyy, öljy puulevylle





Mitä taide on muuta kuin muotti 
johon hetkeksi vangitaan elämän hehkuva ja pakeneva henki - elämä - 
joka kiiruhtaa ohitsemme ja karkaa, 
liian voimakkaana pysäytettäväksi, 
liian ihanana kadotettavaksi.
-Willa Cather-



19 kommenttia:

  1. Ihania ja niin herkkiä, nuo lapsiaiheiset taulut:)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä noista lapsukaisten kuvista.
    Etenkin se eräs kuva saparopäisestä pikkutytöstä
    vaatekaapin laatikolla oli sykähdyttävä.

    Mutta hieman on mutkallinen tuo sylin lämpö, kuten se elämässä joskus tosiasiassa onkin.

    Max

    VastaaPoista
  3. Tiedoksi.
    Tämä ei anna kommentoida kuin anonyyminä muutamia plokeja, jos ollenkaan. -Max-

    VastaaPoista
  4. Kiitos Helmiina ja Max kiinnostuksestanne taiteeseen!

    Ars Nova Botnica-kuvataidenäyttelystä jäi päällimmäisenä mieleeni nykytaiteilijoiden tumma ja vähän surullinen sanoma, vaikkakin iloisuuttakin siellä oli havaittavissa..

    Taiteella on niin monta sanomaa ja katsoja näkee teokset vain omilla silmillään..

    VastaaPoista
  5. kiva kun jaat kokemuksesi.. tätä taide on.. kaunista, herkkää, luovaa, idearikasta.. ohikiitävä hetki ja ikuisuus.. sehän elää kaemmin kuin tekijänsä ja ikävä kyllä arvokin nousee vasta kun tekijä kuolee.. on se niin väärin.. mutta tämä on kaupallisuuden laki.. kun on vähän maksaa paljon..
    mut aattele jos ois oikeen rikas ja omistaisi arvokkaita tauluja satoja kotonaan joutuisi elämään pelossa, koska tulee rosvot;)) Parempi olla köyhä ja käydä näyttelyssä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos näistä kuvista!

    Katson mielelläni kuvataidetta, ja muutakin.

    VastaaPoista
  7. Kokemus on aina kaksinkertainen, kun sen jakaa jonkun kanssa..

    Totta on, jos omistaisi arvotauluja ja ne olisivat vielä omalla seinällä, se tuottaisi vain pelkoa ja luulisin, jopa kyllästymistäkin..

    Kiitos Aikku!

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommistasi Laali!

    Kyllä taiteen katsominen herättää aina ajatuksia ja tuntemuksia, oman mielen mukaan..

    VastaaPoista
  9. Joo, minä rakastan katsoa vaikkapa taideteosten kuvia kirjoista. Minulla on monta kirjaa, kun olen saanut niitä lahjaksi aina silloin tällöin, läheiset tietävät ihastukseni taiteeseen.

    Yksi kirja on erityisesti mieleeni, ja selailen sitä usein, sen nimi on Taiteet Suomea Takomassa. On minulla kirjoja Picassostakin yms. Kaikki kiinnostaa, surrealismi, expressionismi, ihan mikä vaan.

    Mutta tuo expressionismi on jotenkin niin todellista, että siinä aina saa erilaisia mielikuvia kun katsoo.

    Tykkään kovasti Paul Gauguinin eksoottisista kuvauksista ja van Goghin tauluista.

    Mutta on impressionistejakin, joista tykkään kovasti, esim. Monetin utuisista tauluista ja miksei Pisarrosta, jonka kaupunkikuvat ovat jotenkin kivoja ja Renoiristakin tykkään, hän kuvaa aika rehevästi.

    Olen kaikkiruokainen, koska myös Picasso ja Dali kiinnostavat, ja tietenkin Frida Kahlo, vaikka hänen tuotoksensa ovatkin jotenkin synkkiä.

    Mahtavin taidekokemukseni on Eremitagesta, silloisesta Leningradista. En olisi millään malttanut lähteä sieltä pois, mutta muilla oli kiire illanistujaisiin ja vodkalasin ääreen! Kyllä harmitti! Olisin voinut kierrellä siellä monta päivää! Ei voinut jäädä yksin, kun oli ryhmämatka, silloisessa Neuvostoliitossa ei poikettu säännöistä!

    Isäni oli taidemaalari ja muusikko, ja häneltä kai tuo taiteen arvostus on sitten periytynyt, vaikka itselläni ei noita luovia taitoja juuri maalaamisessa olekaan.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Laali!
    Sinulla on upeita -taidekokemuksia-.

    Olethan sinä taiteellinen: kaikenlaisine kauniine lasitöinesi.

    Oikeastaan meistä jokaisesta löytyy taiteellisuutta, jos se vain vähänkin kiinnostaa, ei se välttämättä ole periytyvää :)

    Itse kiinnostuin taiteesta vasta opiskellessani Taidon- ja Kulttuurin oppilaitoksessa kolme vuotta, tekstiilialan artesaaniksi.

    Nuorempana työ, perhe ja muut harrastukset veivät aikani.

    "Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan"

    VastaaPoista
  11. Näinhän se on.

    Meissä kaikissa on jonkinlainen "taidesuoni", se ilmenee monella tavalla. Kirjoittaminenkin on taidetta, ja laulaminen, soittaminen, maalaaminen, kuvanveisto...

    Minä kunnioitan ja kadehdin kaikkia jotka osaavat jotain noista mainituista, mutta se kadehtiminen ei ole negatiivista, nautin heidän töistään ja haluaisin itsekin olla hyvä jossakin.

    Tuossa tiffanyhommassa olen ihan noviisi, mutta se on kivaa, ja sehän on pääasia!

    Uuden harrastuksen aloittaminen vaikkapa vanhempana ei ole ollenkaan hullu idea, minäkin aloitin tiffanytyöt vasta toissa syksynä.

    VastaaPoista
  12. Tekstiilialan artesaani - kuulostaa hyvältä! :D

    VastaaPoista
  13. Arnold Schönberg sanoo:
    "Jos se on taidetta, se ei ole kaikille, ja jos se on kaikille, se ei ole taidetta".

    Tekstiilitaiteilija-ihanteeni on Dora Jung, jonka elämäntyötä arvostan suuresti.

    VastaaPoista
  14. Oletko itsekin mukana Lapuan Kankureissa tekemässä Jungin tekstiilejä?

    VastaaPoista
  15. Tiedän, Dora Jungin malliston uustuotantoa ollaan tekemässä Lapuan Kankureissa, jopa Pariisin messuille..
    Huippuammatti-ihmisiähän siellä on tekemässä, valitettavasti en kuulu tähän porukkaan :)

    VastaaPoista
  16. Minä en tuosta Dora Jungista ole tiennyt juuri mitään, mutta miten sattuikaan että eilen, kun etsin Jungia netistä, osuin Dora Jungiin! Etsin analyyttisen psykologian perustajaa Carl Jungia! :D

    VastaaPoista
  17. Dora Jungista tein opiskeluaikanani eräänlaisen tutkielman.

    Hänhän teki myöskin kirkollisia tekstiilejä.
    Tunnetuin ehkä on Kulosaaren kirkossa valkoisesta sametista ommeltu, herkkien liljankukkien koristama messukasukka (1930-luvun alussa).

    Suurin osa hänen kirkkotekstiileistään valmistuikin vasta 1960-luvulla.

    Vakavaa hartautta hän osasi tekstiilien pintaan luoda..

    Ihmeellinen tekstiilitaiteilija...

    VastaaPoista
  18. Muistan Dora Jungin ruusupöytäliinan. Se on tosi kaunis!

    VastaaPoista
  19. -Sata ruusua- kuuluu Jungin tunnetuimpiin damastitekstiileihin.
    Ehkäpä -Viivaleikki- on vieläkin tunnetumpi.

    VastaaPoista