 |
| Herra ja rouva Ruokokoski Pariisissa |
oli suomalainen
ekspressionistinen Marraskuun ryhmään
kuulunut taidemaalari.
Kävin taidenäyttelyssä
 |
 |
| Sylin lämpö Rajala S.M, Mieto, hitsattu Lapsiaiheiset teokset koskettivat erityisesti ♥♥♥ |
 |
| Kirsikoiden aikaan Laine Annina, Hyllykallio, akryyli |
 |
| Yllätys Halmesmäki Liisa, Hyllykallio, sekatyyliakvarelli |
 |
| Avatessani silmäni olet jo poissa Grönlund Johan, Kruunupyy, öljy puulevylle |
Mitä taide on muuta kuin muotti
johon hetkeksi vangitaan elämän hehkuva ja pakeneva henki - elämä -
joka kiiruhtaa ohitsemme ja karkaa,
liian voimakkaana pysäytettäväksi,
liian ihanana kadotettavaksi.
-Willa Cather-
Ihania ja niin herkkiä, nuo lapsiaiheiset taulut:)
VastaaPoistaSamaa mieltä noista lapsukaisten kuvista.
VastaaPoistaEtenkin se eräs kuva saparopäisestä pikkutytöstä
vaatekaapin laatikolla oli sykähdyttävä.
Mutta hieman on mutkallinen tuo sylin lämpö, kuten se elämässä joskus tosiasiassa onkin.
Max
Tiedoksi.
VastaaPoistaTämä ei anna kommentoida kuin anonyyminä muutamia plokeja, jos ollenkaan. -Max-
Kiitos Helmiina ja Max kiinnostuksestanne taiteeseen!
VastaaPoistaArs Nova Botnica-kuvataidenäyttelystä jäi päällimmäisenä mieleeni nykytaiteilijoiden tumma ja vähän surullinen sanoma, vaikkakin iloisuuttakin siellä oli havaittavissa..
Taiteella on niin monta sanomaa ja katsoja näkee teokset vain omilla silmillään..
kiva kun jaat kokemuksesi.. tätä taide on.. kaunista, herkkää, luovaa, idearikasta.. ohikiitävä hetki ja ikuisuus.. sehän elää kaemmin kuin tekijänsä ja ikävä kyllä arvokin nousee vasta kun tekijä kuolee.. on se niin väärin.. mutta tämä on kaupallisuuden laki.. kun on vähän maksaa paljon..
VastaaPoistamut aattele jos ois oikeen rikas ja omistaisi arvokkaita tauluja satoja kotonaan joutuisi elämään pelossa, koska tulee rosvot;)) Parempi olla köyhä ja käydä näyttelyssä.
Kiitos näistä kuvista!
VastaaPoistaKatson mielelläni kuvataidetta, ja muutakin.
Kokemus on aina kaksinkertainen, kun sen jakaa jonkun kanssa..
VastaaPoistaTotta on, jos omistaisi arvotauluja ja ne olisivat vielä omalla seinällä, se tuottaisi vain pelkoa ja luulisin, jopa kyllästymistäkin..
Kiitos Aikku!
Kiitos kommistasi Laali!
VastaaPoistaKyllä taiteen katsominen herättää aina ajatuksia ja tuntemuksia, oman mielen mukaan..
Joo, minä rakastan katsoa vaikkapa taideteosten kuvia kirjoista. Minulla on monta kirjaa, kun olen saanut niitä lahjaksi aina silloin tällöin, läheiset tietävät ihastukseni taiteeseen.
VastaaPoistaYksi kirja on erityisesti mieleeni, ja selailen sitä usein, sen nimi on Taiteet Suomea Takomassa. On minulla kirjoja Picassostakin yms. Kaikki kiinnostaa, surrealismi, expressionismi, ihan mikä vaan.
Mutta tuo expressionismi on jotenkin niin todellista, että siinä aina saa erilaisia mielikuvia kun katsoo.
Tykkään kovasti Paul Gauguinin eksoottisista kuvauksista ja van Goghin tauluista.
Mutta on impressionistejakin, joista tykkään kovasti, esim. Monetin utuisista tauluista ja miksei Pisarrosta, jonka kaupunkikuvat ovat jotenkin kivoja ja Renoiristakin tykkään, hän kuvaa aika rehevästi.
Olen kaikkiruokainen, koska myös Picasso ja Dali kiinnostavat, ja tietenkin Frida Kahlo, vaikka hänen tuotoksensa ovatkin jotenkin synkkiä.
Mahtavin taidekokemukseni on Eremitagesta, silloisesta Leningradista. En olisi millään malttanut lähteä sieltä pois, mutta muilla oli kiire illanistujaisiin ja vodkalasin ääreen! Kyllä harmitti! Olisin voinut kierrellä siellä monta päivää! Ei voinut jäädä yksin, kun oli ryhmämatka, silloisessa Neuvostoliitossa ei poikettu säännöistä!
Isäni oli taidemaalari ja muusikko, ja häneltä kai tuo taiteen arvostus on sitten periytynyt, vaikka itselläni ei noita luovia taitoja juuri maalaamisessa olekaan.
Kiitos Laali!
VastaaPoistaSinulla on upeita -taidekokemuksia-.
Olethan sinä taiteellinen: kaikenlaisine kauniine lasitöinesi.
Oikeastaan meistä jokaisesta löytyy taiteellisuutta, jos se vain vähänkin kiinnostaa, ei se välttämättä ole periytyvää :)
Itse kiinnostuin taiteesta vasta opiskellessani Taidon- ja Kulttuurin oppilaitoksessa kolme vuotta, tekstiilialan artesaaniksi.
Nuorempana työ, perhe ja muut harrastukset veivät aikani.
"Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan"
Näinhän se on.
VastaaPoistaMeissä kaikissa on jonkinlainen "taidesuoni", se ilmenee monella tavalla. Kirjoittaminenkin on taidetta, ja laulaminen, soittaminen, maalaaminen, kuvanveisto...
Minä kunnioitan ja kadehdin kaikkia jotka osaavat jotain noista mainituista, mutta se kadehtiminen ei ole negatiivista, nautin heidän töistään ja haluaisin itsekin olla hyvä jossakin.
Tuossa tiffanyhommassa olen ihan noviisi, mutta se on kivaa, ja sehän on pääasia!
Uuden harrastuksen aloittaminen vaikkapa vanhempana ei ole ollenkaan hullu idea, minäkin aloitin tiffanytyöt vasta toissa syksynä.
Tekstiilialan artesaani - kuulostaa hyvältä! :D
VastaaPoistaArnold Schönberg sanoo:
VastaaPoista"Jos se on taidetta, se ei ole kaikille, ja jos se on kaikille, se ei ole taidetta".
Tekstiilitaiteilija-ihanteeni on Dora Jung, jonka elämäntyötä arvostan suuresti.
Oletko itsekin mukana Lapuan Kankureissa tekemässä Jungin tekstiilejä?
VastaaPoistaTiedän, Dora Jungin malliston uustuotantoa ollaan tekemässä Lapuan Kankureissa, jopa Pariisin messuille..
VastaaPoistaHuippuammatti-ihmisiähän siellä on tekemässä, valitettavasti en kuulu tähän porukkaan :)
Minä en tuosta Dora Jungista ole tiennyt juuri mitään, mutta miten sattuikaan että eilen, kun etsin Jungia netistä, osuin Dora Jungiin! Etsin analyyttisen psykologian perustajaa Carl Jungia! :D
VastaaPoistaDora Jungista tein opiskeluaikanani eräänlaisen tutkielman.
VastaaPoistaHänhän teki myöskin kirkollisia tekstiilejä.
Tunnetuin ehkä on Kulosaaren kirkossa valkoisesta sametista ommeltu, herkkien liljankukkien koristama messukasukka (1930-luvun alussa).
Suurin osa hänen kirkkotekstiileistään valmistuikin vasta 1960-luvulla.
Vakavaa hartautta hän osasi tekstiilien pintaan luoda..
Ihmeellinen tekstiilitaiteilija...
Muistan Dora Jungin ruusupöytäliinan. Se on tosi kaunis!
VastaaPoista-Sata ruusua- kuuluu Jungin tunnetuimpiin damastitekstiileihin.
VastaaPoistaEhkäpä -Viivaleikki- on vieläkin tunnetumpi.